Vimelco Oy

Vimelcon Lauri Rahikaisen kirjoittama vastine biojätteen kierrätystä ja polttamista vertailleeseen ja ison uutisarvon saaneeseen selvitykseen.

Biojätteen erittely kannattaa

”Selvitys: Biojätteen erittely ei kannata”, oli Yle.fi-sivuston etusivun uutinen torstaina 9.9.2010. Uutinen komeili myös teksti-tv:n etusivulla ja seuraavan päivän lehdissä. Ennen kuin käsittelen selvitystä itseään, ilmaisen pettymykseni selvityksen laatineiden jätealan toimijoiden vastuuttomaan tiedottamiseen. Tutkimuksen väittämä tulos oli, että biojätteen erilliskeräys mädätyslaitokselle ei ole hiilidioksidipäästöjen perusteella kannattavaa, jos sitä verrataan biojätteen polttamiseen jätevoimalassa sekajätteen joukossa. Selvityksen teettäjä kuitenkin otsikoi tiedotteensa: ”Elinkaarianalyysi paljastaa biojätteen erilliskeräyksen kannattamattomuuden” ja jätti kokonaan tarkentamatta, että nykytilanteessa, jossa biojätteen erilliskeräys on järjestetty ja sekajätteelle ei vielä ole polttolaitosta, biojäte kannattaa varmasti lajitella. Tällaisen tiedotteen pohjalta on selvä, että media ja sitä kautta suuri yleisö ymmärtävät uutisen pääviestin niin, että biojätteen erittely ei vaan kannata. Kun Ylellä kielteiseen otsikkoon yhdistettiin kuva pussia biojäteastiaan pudottavasta miehestä, moni kotitalous varmasti lopetti biojätteen lajittelun tuona torstaina.

Kannattaako biojäte sitten polttaa ennemmin kuin mädättää tai kompostoida?

Kompostointi pyrkii mukailemaan luonnon omaa kiertoa, jossa kasvien ja eläinten sisältämät ravinteet palautuvat takaisin kiertoon, kun bakteerit hajottavat bioaineksen kompostimullaksi.

Mädätyksessä bakteerit hajottavat biojätteen suljetussa, hapettomassa tilassa. Prosessista saatava hyvin ravinnepitoinen jäännöstuote (liete ja kiintoaines) voidaan käyttää hyvänä lannoitteena. Hajoamiskaasu, biokaasu, on pääosin metaania. Metaanin korkean lämpöarvon takia se voidaan ajaa kaasumoottorilla hyvällä hyötysuhteella suoraan sähköenergiaksi. Tässä mielessä se on kompostointia parempi vaihtoehto.

Erilliskerätyn biojätteen kosteusprosentti on korkea, 60–90%. Sen palaessa vapautuva energia kuluu pääosin kosteuden haihduttamiseen eli lämpöarvo on matala. Suuret jätteenpolttolaitokset ovat voimalansa osalta perinteisiä, höyrynpaineella toimivia vastapainevoimaloita. Ne tuottavat sähköä suhteellisesti sitä paremmin, mitä parempi on polttoaineen lämpöarvo. Energiantuotannon kannalta biojäte ei siis ole niille haluttava polttoaine.
Prosessin lopputuotteena saadaan pohjatuhkaa, lentotuhkaa ja savukaasun puhdistusjätettä. Tuhka on jäännöstä sekajätteestä ja voi siksi sisältää haitta-aineita kuten raskasmetalleja, joten se päätyy yleensä kaatopaikalle, parhaimmillaankin vain hyödynnettäväksi maantäytössä. Savukaasun puhdistusjätettä syntyy suhteellisesti vain vähän, mutta se on erityisloppukäsittelyn vaativaa ongelmajätettä (sisältäen mm. ruokasuolan palaessa syntyneitä kloorivetyjä). Kaatopaikkasijoittamiseen verrattuna todelliset ympäristöhyödyt syntyvät siitä, että jätteen tilavuus pienenee ja että vältetään metaanipäästöt, jotka syntyisivät biojätteen lojuessa muun kaatopaikkajätteen seassa.

Jos siis pelkkää käsittelyprosessia tarkastellaan, ei biojätteen poltto voi olla ilmaston kannalta kompostointia saati mädätystä parempi vaihtoehto. Entä jos huomioidaan jätteen kuljettaminen?

Märkämädätykseen perustuvan biokaasulaitoksen, joka voi ottaa vastaan erilliskerättyä biojätettä ja jossa on lämmön ja sähkön tuotannon mahdollistava CHP-laitteisto, voi rakentaa noin 5 M€ budjetilla.

Arinakattilaan perustuva jätevoimala, sen höyryturbiinit ja mittava savukaasujen puhdistusjärjestelmä, ovat yli kymmenkertainen investointi. Biokaasulaitoksia voidaan siis rakentaa useampia, jätevoimala taas tarvitsee suuremman alueen, jolta jäte sinne tuodaan. Siirtokuljetusten aiheuttamat päästöt eivät siten voi olla jätevoimalan eduksi.

Kun näistä lähtökohdista saadaan biojätteen polttamisesta ilmastoystävällisin ratkaisu, on selvää että vikaa on jossain muualla kuin biojätteen lajittelussa. Kyseisessä selvityksessä on tehty paljon hyvää selvitystyötä, mutta kerätyn tiedon pohjalta tehdyt laskelmat ovat surullisen tarkoitushakuisia:

1. Mädätyslaitosten KHK-päästöt muodostuivat laskelmissa yli 90-prosenttisesti biojätteen keräyksestä ja kuljetuksesta (28,7 kg CO2:a / biojätetonni), koska tämän laskettiin tapahtuvan erillisellä autolla. Vaihtoehdon, jossa biojäte laitetaan sekajäteastiaan, ei laskettu lisäävän sekajätteen keräyksen päästöjä lainkaan; asenne on sellainen, että sekajätteen joukossa biojäte ikään kuin lakkaa olemasta. Tosiasiassa huomattavasti suurempi jäteastia ja jäteautomäärä on tällöin ruokajätteiden likaamaa ja tämän vaikutus KHK-päästöihin ei voi olla nolla.
Toisekseen selvitys ei lainkaan mainitse lokeroautoja, eli jäteautoja, joissa sama auto pakkaa esim. seka- ja biojätteet omiin kuormatiloihin. Lokeroautoja on ollut Suomessa käytössä toistakymmentä vuotta.

2. Tutkimus käytännössä oletti, että mädätyslaitosten tuottamaa lämpöä ei voida hyödyntää eikä näin ollen syrjäyttää fossiilisesti tuotettua lämpöä. Jätevoimalan tapauksessa taasen laskettiin, että kaikki biojätteen palamisen tuottama lämpöenergia käytetään suoraan korvaamaan Vantaan Energian nykyistä, pääosin fossiilisilla tuotettua kaukolämpöä. Näin ollen biojätteen polttamisen tuottama lämpö sai laskennassa 170 CO2-ekvivalentin ilmastohyödyn biokaasulaitosten keskimäärin 10 CO2-ekv hyötyä vastaan. On perusteeton oletus, että esim. Ämmässuon kasvavan biokaasutuotannon lämpöä ei hyödynnettäisi vaikka läheisessä Histan kasvulähiössä tai että Munkkaalle spekuloidun laitoksen lämmölle ei olisi käyttöä, kun Lohjan keskusta on 2 km päässä. Lämpöenergian siirto biokaasulaitokselta on huomattavasti jätevoimalaa edullisempi järjestää, koska kaasu voidaan siirtää putkessa käyttöpaikalle, jätevoimalaa varten tarvitaan kaukolämpövesiverkko.
Yhtä perusteeton on oletus, että kaikki jätevoimalan lauhdeveden kaukolämpö voitaisiin aina käyttää korvaamaan fossiilisesti tuotettua lämpöä. Tämä oletus on mahdollinen vain talvella, kesällä sähköntuotannon sivutuotteena syntyy kaukolämpöä joka tapauksessa riittävästi. Jätteenpoltto tuottaa lämpöön verraten huonosti sähköä, jolle olisi aina kysyntää. Voisi jopa epäillä jätteenpolton lisäävän fossiilisia päästöjä. Näin siksi, että kaukolämpöverkossa olevien laitosten kokonaissähköntuotanto saattaa jätevoimalan myötä laskea niin paljon, että fossiilisia polttoaineita joudutaan polttamaan lainkaan lämpöä hyödyntämättä. Nykyaikainen biokaasulaitos tuottaa ensisijaisesti arvokkainta asiaa eli sähköä ja vain toissijaisesti lämpöä, mutta lämpökin kannattaa hyödyntää viemällä kaasu ja kaasumoottori putkien avulla sinne, missä lämpö tarvitaan.

3. Kompostia ja mädätettä voidaan käyttää korvaamaan turvetta ja kemiallisia lannoitteita (joista etenkin fosforin varannot maaperässä ovat vähenemässä). Tämä todetaan selvityksessä, mutta turpeennoston ja lannoitemineraalien louhimisen päästövähennyksiä ei kuitenkaan laskelmissa huomioida. Vastaavasti polttolaitoksen tuhkaa, jota ei voida hyödyntää ja jota jää jäljelle syötetyn materiaalin määrästä jopa viidesosa, ei selvityksessä käsitellä lainkaan. Näin siitä huolimatta, että selvitystä nimitetään elinkaariarvioksi.

4. ”Syötettävää biojäte- ja lietetonnia kohden energiankulutus ja -tuotanto voidaan olettaa yhtä suuriksi”, sanotaan selvityksessä – väärin. Biojäte on syömättömiä kasvien ja eläinten osia, liete kasveja ja eläimiä, jotka olemme jo syöneet. On siis selvä, että biojätteen energiasisältö on paljon yhdyskuntalietettä suurempi. Silti laskelmissa käytetty biojätteen sähköenergian tuotanto on 86 kWh/biojätetonni, joka on rankasti alakanttiin. Pikainen tarkistus alan ammattilaisilta kertoo tämän sähkömäärän olevan heikohko saanti yhdyskuntalietteestäkin, ja että biojätetonnista saadaan metaania vähintään 60–70m³ eli 200 kWh sähköntuotto. Tämä korjaus huomioiden biojätteen biokaasutus saisi biojätteen polttoa paremmat KHK-päästövähennykset sähköntuotannosta, selvityksessä tulos on päinvastainen.

5. Lisäksi, jos ajatellaan keskimääräistä tilannetta Suomessa, selvityksen laskelmissa oli muitakin asioita jätetty huomioimatta, jotka vääristävät tuloksia biojätteen polttamisen eduksi.

• Jätteen poltossa sen sisältämä hiili palaa kokonaan CO2:ksi ilmakehään, kompostoinnissa ja mädätyksessä merkittävä osa palautuu maaperään. Polton CO₂-päästöjä ei laskelmissa huomioida, koska biojäte on uusiutuva raaka-aine.
• Kaukolämpöverkon, joka laskelmissa biojätteen polton ilmastohyödyt lähinnä muodostaa, rakentamisen päästöjä ei huomioitu, vaikka esim. mädätettä siirtelevän pyöräkuormaajan päästöjä huomioitiin.
• Jätteiden sekapoltto vaatii tietyn vähimmäislämpötilan, joten ajoittain apupolttoaineeksi tarvitaan öljyä, minkä tarvetta märkä biojäte mahdollisesti lisää.
• Mädätyslaitosten oma sähkönkäyttö on laskelmissa vähennetty niiden tuottaman sähkön määrästä mutta polttolaitoksen osalta laskelmiin on otettu kaikki biojätteen palamisesta teoriassa saatava sähkö.
• Biojätteen keräämisen ja kuljettamisen sekajätteen seassa ei laskettu aiheuttavan lainkaan metaani- tai CO2-päästöjä, sen ei myöskään oletettu lisäävän sekajätteen keräyskuljetusten tarvetta.
• Sekajätteen kierrätysmahdollisuudet ovat sitä moninaisemmat, mitä vähemmän biojätettä sen joukossa on.

Tässä suuren uutisarvon saavuttaneessa selvityksessä on kaikkia laskelmien tuloksiin vaikuttavia asioita oletettu ja tulkittu niin järjestelmällisesti biojätteen polttamisen eduksi, ettei kyseessä voi olla vahinko.

Jätealan toimijoille on tuttu koko EU:ta koskeva jätehierarkia, jonka mukaan jäte tulee ensisijaisesti uudelleen käyttää tai hyödyntää materiaalina, energiana vain silloin, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaatopaikka. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kirjattu konkreettiset tavoitearvot jätteen materiaali- ja energiahyödyntämiselle (Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016). Energiatavoite ollaan jo rakentamispäätöksen saaneiden jätevoimaloiden myötä ylittämässä, materiaalien kierrätys (jota biojätteen prosessointi multaravinteiksi myös on) on vielä kaukana tavoitteistaan. Tilastojen mukaan jätteen kierrätys materiaalina oli viime vuonna jopa laskussa.

Tämän vastineen kirjoittamiseen oli syynä ensiksikin pettymys siihen, että kaikki se kampanjointi, mitä jätteiden lajittelun eteen tehdään, vesitetään yhdellä vastuuttomasti uutisoidulla tiedotteella, jonka taustalla oli vahvasti tarkoitushakuinen tutkimus ja toisekseen se, että ympäristöalalla olevat isot toimijat antoivat syyn olettaa, että heille kierrätyksen ja ympäristönsuojelun edistäminen on tavoitteena toissijainen. Jätehierarkiasta voidaan poiketa esim. elinkaarianalyysin perusteella ja on huolestuttava suuntaus, jos niitä ei laadita puolueettomasti.

Kestävän kehityksen periaatteet ymmärtäville haluan sanoa, että ihan varmasti bioaines ravinteineen on parempi palauttaa luontoon multana kuin viedä tuhkana kaatopaikalle. Talouden päälle ymmärtäville haluan sanoa, että jos Länsi-Uudenmaan kokoisella alueella ei ole kilpailevaa vaihtoehtoa jätteidenkäsittelylle, kuin niiden kuskaaminen yhteen suureen ja kalliiseen voimalaan, jätemaksunne eivät ainakaan laske.
Raportin kustantaja toivoi selvityksen olevan keskustelun avaaja. Tästä olen samaa mieltä ja toivon jätteenkäsittelyalan yksityisiltä yrittäjiltä, että tämän vastineen argumentteja ei käytetä alan kunnallisia toimijoita vastaan, vaan että avoimella keskustelulla ja yhteistyöhenkisyydellä toimittaisiin niin, että biojätteen erilliskeräys olisi molempien osapuolten kannalta kannattavaa. Näin siksi että ympäristön kannalta näin on.

Lauri Rahikainen, DI,
kierrätystekniikan tuotepäällikkö

(kirjoittaja kirjoittaa itsensä, ei yhtiön nimissä)

LR 5.11.'10